Opiskelijaliike on raivostunut siitä, miten opiskelijoiden perusoikeus
ihmisarvoiseen toimeentuloon asetetaan jälleen kerran kyseenalaiseksi. Vuosi
sitten päätettiin perustaa työryhmä, jonka tehtävänä oli keksiä puolessa
vuodessa kustannusneutraali täysuudistus opintotukeen ja lyhentää sillä
opintoaikoja. Työryhmän aikataulu ja tavoitteet olivat alun perinkin
täysin epärealistisia. Aikataulun puitteissa ei ollut mahdollisuutta
kuulla asiantuntijoita saatika tehdä kunnollisia laskelmia. Tavoite
puolestaan oli – ja on edelleen – suunnattu väärään paikkaan.
Opintoaikojen lyhentymiseen voidaan vaikuttaa hyvällä
koulutuspolitiikalla, ei tiukentamalla elämisen perusedellytyksiä.
Yllätyksenä ei tullut, että työryhmä ei päässyt mihinkään lopputulokseen. Keskustelu opintotuen tulevaisuudesta siirrettiin tällä poliittisella suhmuroinnilla kabinetteihin. Opiskelijat on jätetty odottamaan varpaillaan, mitä heidän päänsä menoksi seuraavaksi keksitään. Joka suunnasta heitellään yhtä älyttömiä ajatuksia. Toiset haluavat muuttaa opintotukea niin, että opintojen loppuvaiheessa saisi opintorahan sijaan pelkkää lainaa, kun taas toiset mieluummin rajoittaisivat opintotukikuukausien käyttöaikaa.
”Eihän kukaan voi tosissaan kuvitella, että heikentämällä loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden toimeentuloa voidaan kannustaa ketään valmistumaan”, ihmettelee Tamyn hallituksen puheenjohtaja Jari Järvenpää.
Paine työurien pidentämiseen on kova, mutta toimimattomien näennäisratkaisujen kehittäminen kertoo lähinnä poliitikkojen lyhytnäköisestä ajattelusta. Tiukentamalla todella niukkaa opintotukea entisestään ja lisäämällä opiskeluaikaista taloudellista epävarmuutta ei saada opiskelijoita valmistumaan nopeammin. Lainapainotteisempi opintotuki lisäisi työntekoa entisestään ja opintotukikuukausien määrää tai käyttöaikaa rajaamalla lisättäisiin opintonsa kokonaan keskeyttävien määrää. Lähes kaikissa ehdotuksissa palkitaan niitä, jotka pärjäävät hyvin, mutta tiukennetaan jo valmiiksi vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien, kuten perheellisten opiskelijoiden ja mielenterveyskuntoutujien, asemaa entisestään.
”Heikoimmassa asemassa olevien selkänahasta ei voida nyhtää valtiontalouden säästöjä. Viimeistään nyt opiskelijoiden mitta on täyttynyt!”, julistaa TUOn opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Heini Kuusisto.
Viimeiset opintotukeen kohdistetut mittavat uudistukset astuivat voimaan vuonna 2011, alle kaksi vuotta sitten. Milloin opiskelijoiden annetaan keskittyä opiskeluun? Miksi ei keskitytä jo tehtyjen muutosten seuraamiseen ja arviointiin? Opintotuen on tarkoitus turvata opiskelijoiden toimeentulo. On täysin ala-arvoista ja vastuutonta käyttää opintotukikeskustelua poliittisena hämäysliikkeenä, koska työurakeskustelun oikeasti hankalia kysymyksiä eläkeiästä, työssä jaksamisen ongelmista ja kannustinloukkuja luovasta etuusjärjestelmästä ei olla valmiita ratkaisemaan. Opintotukea kiristävillä toimenpiteillä ei saavuteta haluttuja tuloksia. Asiantuntijat ovat jo moneen kertaan todenneet opintotuen riittämättömän tason pääasialliseksi opintoja hidastavaksi tekijäksi. Nyt on aika tehdä päätöksiä oikean tiedon eikä vain poliittisen paineen perusteella.
Yllätyksenä ei tullut, että työryhmä ei päässyt mihinkään lopputulokseen. Keskustelu opintotuen tulevaisuudesta siirrettiin tällä poliittisella suhmuroinnilla kabinetteihin. Opiskelijat on jätetty odottamaan varpaillaan, mitä heidän päänsä menoksi seuraavaksi keksitään. Joka suunnasta heitellään yhtä älyttömiä ajatuksia. Toiset haluavat muuttaa opintotukea niin, että opintojen loppuvaiheessa saisi opintorahan sijaan pelkkää lainaa, kun taas toiset mieluummin rajoittaisivat opintotukikuukausien käyttöaikaa.
”Eihän kukaan voi tosissaan kuvitella, että heikentämällä loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden toimeentuloa voidaan kannustaa ketään valmistumaan”, ihmettelee Tamyn hallituksen puheenjohtaja Jari Järvenpää.
Paine työurien pidentämiseen on kova, mutta toimimattomien näennäisratkaisujen kehittäminen kertoo lähinnä poliitikkojen lyhytnäköisestä ajattelusta. Tiukentamalla todella niukkaa opintotukea entisestään ja lisäämällä opiskeluaikaista taloudellista epävarmuutta ei saada opiskelijoita valmistumaan nopeammin. Lainapainotteisempi opintotuki lisäisi työntekoa entisestään ja opintotukikuukausien määrää tai käyttöaikaa rajaamalla lisättäisiin opintonsa kokonaan keskeyttävien määrää. Lähes kaikissa ehdotuksissa palkitaan niitä, jotka pärjäävät hyvin, mutta tiukennetaan jo valmiiksi vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien, kuten perheellisten opiskelijoiden ja mielenterveyskuntoutujien, asemaa entisestään.
”Heikoimmassa asemassa olevien selkänahasta ei voida nyhtää valtiontalouden säästöjä. Viimeistään nyt opiskelijoiden mitta on täyttynyt!”, julistaa TUOn opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Heini Kuusisto.
Viimeiset opintotukeen kohdistetut mittavat uudistukset astuivat voimaan vuonna 2011, alle kaksi vuotta sitten. Milloin opiskelijoiden annetaan keskittyä opiskeluun? Miksi ei keskitytä jo tehtyjen muutosten seuraamiseen ja arviointiin? Opintotuen on tarkoitus turvata opiskelijoiden toimeentulo. On täysin ala-arvoista ja vastuutonta käyttää opintotukikeskustelua poliittisena hämäysliikkeenä, koska työurakeskustelun oikeasti hankalia kysymyksiä eläkeiästä, työssä jaksamisen ongelmista ja kannustinloukkuja luovasta etuusjärjestelmästä ei olla valmiita ratkaisemaan. Opintotukea kiristävillä toimenpiteillä ei saavuteta haluttuja tuloksia. Asiantuntijat ovat jo moneen kertaan todenneet opintotuen riittämättömän tason pääasialliseksi opintoja hidastavaksi tekijäksi. Nyt on aika tehdä päätöksiä oikean tiedon eikä vain poliittisen paineen perusteella.
Piia Kuosmanen, Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja
Lauri Koskentausta, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen
puheenjohtaja
Mari Kröger, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen
puheenjohtaja
Valle Uimonen, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja
Annika Kempe, Taideyliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja
Markus Karppanen, Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan
hallituksen puheenjohtaja
Jari Järvenpää, Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja
Heikki Isotalo, Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja
Ina Biström, Åbo Akademis Studentkårs styrelseordförande
Heini Kuusisto, Turun
ammattikorkeakoulun opiskelijakunta – TUOn hallituksen puheenjohtaja
Emma Koskimaa, Humanistisen
ammattikorkeakoulun opiskelijakunta HUMAKOn hallituksen puheenjohtaja
Igor Parri, Haaga-Helian
opiskelijakunta HELGAn hallituksen puheenjohtaja
Antti Erkheikki, Kemi-Tornion
ammattikorkeakoulun opiskelijakunta KETOAKKUn hallituksen puheenjohtaja
Riku Kemppinen, Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta
HAMKOn hallituksen puheenjohtaja
Patrik
Eskelinen, Saimaan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta SAIKOn hallituksen
puheenjohtaja
Pasi Toivonen, Lahden ammattikorkekoulun opiskelijakunta LAMKOn
hallituksen puheenjohtaja
Ida Talvinen, Satakunnan
ammattikorkeakoulun opiskelijakunta SAMMAKKOn hallituksen puheenjohtaja
Erkko Virtanen, Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta – O´Diakon hallituksen puheenjohtaja
Joonas Peltonen, Opiskelijakunta POKAn
hallituksen puheenjohtaja
Henri Mäntysaari, Tampereen
ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Tamkon hallituksen puheenjohtaja
Matti Leppälehto, Seinäjoen
ammattikorkeakoulun opiskelijakunta SAMOn hallituksen puheenjohtaja
Aleksanteri Repo, Kymenlaakson
ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Klaanin hallituksen puheenjohtaja
Mikkel Näkkäläjärvi, Vaasan
ammattikorkeakoulun opiskelijakunta VAMOKin hallituksen puheenjohtaja
Neea Liinpää, Jyväskylän
ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKOn hallituksen puheenjohtaja
Tekla Hietala, Savonia
ammattikorkeakoulun opiskelijakunta SAVOTTAn hallituksen puheenjohtaja
Susanne Lievonen, Laurea-Ammattikorkeakoulun
opiskelijakunta LAUREAMKOn hallituksen puheenjohtaja
Noora Nousiainen, Oulun seudun ammattikorkeakoulun
opiskelijakunta OSAKOn hallituksen puheenjohtaja
Nita Ahola, Mikkelin ammattikorkeakoulun
opiskelijakunta MAMOKin hallituksen puheenjohtaja
Daniel Nenonen,
Studerandekåren Noviums styrelseordförande
Jussi Lammi, Opiskelijakunta COPSAn hallituksen puheenjohtaja
Jonna Jakkila, Opiskelijakunta CAMOSin hallituksen puheenjohtaja
Janne Kallunki, Kajaanin ammattikorkeakoulun opiskelijakunta KAMOn
hallituksen puheenjohtaja
Jenna Martikainen, Arcada studerandekår - ASKs
styrelseordförande